Kuka olen

Heidi Karanko


Kuva:Sirpa Saari



Olen 24-vuotias aktiivinen koiraharrastaja ja asun tällä hetkellä Ruotsissa, Uppsalassa, jossa luen oikeustieteitä toista vuotta. Valmistuin keväällä 2007 ylioppilaaksi, jonka jälkeen vietin muutaman välivuoden kaupassa työskennellen ja koiraharrastukseen paneutuen. Huushollissa pyörii tällä hetkellä vain bordercollie Rico, australiankelpie Cindyn siirryttyä sateenkaarisillalle. Pentukuume on kuitenkin kova, mutta opiskelut laitetaan tällä hetkellä etusijalle.

Pienestä pitäen olen ollut hyvin eläinrakas, kävimme mm. ystäväni kanssa usein läheisellä maatilalla navetassa vain harjailemassa lehmiä ja lenkitimme kaikkia lähinaapureiden koiria vuoron perään. Omaan koiraan tai muuhun karvaiseen lemmikkiin ei mahdollisuuksia vielä tuolloin ollut, sillä isoveljelläni oli astma. Olin kuitenkin hyvin kiintynyt kahteen kelpieen, joita lenkitin ahkerasti ja päätin, että jos joskus oman koiran saan niin on sen oltava kelpie. Muutettuani isäni luo asumaan toiveeni toteutui ja sain ensimmäisen oman koiran, kelpie Cindyn. Ennestään isälläni oli jo tuolloin kultainen noutaja Nanna, joka ei kuitenkaan vastannut niitä odotuksia, joita minulla oli oman koiran suhteen.

Cindyn ollessa n. puolen vuoden ikäinen, näin Winter Dog Show koiranäyttelyssä Tsau ry:n agilitynäytöksen ja hakeuduin seuran alkeiskurssille, heti kun Cindy oli tarpeeksi vanha sinne osallistumaan. Agilitykärpänen purasi ja pahasti, joten jatkoimme Cindyn kanssa agilityn harrastamista ja samalla tiellä ollaan edelleen, vaikkakin eri koiralla kisaten. Ensimmäisissä kisoissamme olimme Cindyn kanssa vuonna 2002 ja sen jälkeen kisasimme aktiivisesti aina vuoteen 2007 asti. Vuonna 2002 olimme kisareissulla Kotkassa kun kuulimme, että Savonlinnassa on luovutusikäisiä kelpiepentuja. Olimme tuolloin jo harkinneet toisen kelpien ottoa ja päätimme mennä katsomaan pentuja. Niin kävi, että matkaamme tarttui kelpie narttu, joka myöhemmin sai nimekseen Dicky. Dickyn kanssa ehdittiin käydä agilityn alkeita läpi niin alkeiskurssilla ja itsenäisesti harjoitellen, kunnes sen kehitys n. vuoden ikäisenä alkoi huolestuttaa. Dickyn kanssa käytiin useeseen otteeseen eri eläinlääkäreillä jopa Helsingissä asti, mutta selvää selitystä sen tilanteeseen ei löydetty. Dicky ei kehittynyt normaalin koiran tapaan ja sen kanssa harrastaminen piti sulkea pois kokonaan suunnitelmista. Myöhemmin Dicky tilanne meni sen verran pahaksi, että se jouduttiin lopettamaan :(

Keväällä 2007 perheeseen liittyi bordercollie Rico pitkän harkinnan tuloksena. Olin pitkään ihaillut bordercollieiden luonnetta ja työskentelytapaa ja halusin itselleni myös yhtä hienon harrastuskaverin. Bordercollie linjoista minua miellyttivät ns. sekalinjaiset, joissa yhdistyy seka kauneus että älykkyys. Urokseen päädyin, koska perheessä oli aina ollut vain narttuja ja halusin nähdä minkälaisia uroskoirat ovat. Vaihtelu kannatti ja olen ollut hyvin tyytyväinen Ricoon, jota parempaa kisakoiraa ja ystävää saa hakea :)

Koirien lisäksi minulla on vuosien varrella ollut 3 marsua (Robin, Batman, Nicky) ja kaksi showhiirtä. Ratsastusta olen harrastanut pikku tytöstä lähtien ja talvella -08 / keväällä -09 minulla oli myös hetken aikaa hoitohevonen. Ajan puutteen vuoksi hevosharrastus on kuitenkin jäänyt.

Suurimman osan ajastani vietän koirien kanssa treenaten ja kilpaillen. Agilityä ja tokoa tulee treenattua 2-4 kertaa viikossa ja lisäksi lähes joka viikonloppu olemme jossain päin Suomea agilitykisoissa kilpailemassa. Tavoitteet koiraharrastuksessa ovat korkealla, joten olen valmis laittamaan harrastuksen kaiken muun edelle. Koirani ovat kuitenkin myös perheenjäseniä, eivät pelkästään urheiluvälineitä.

Oman aktiivisen harrastamisen lisäksi koulutan omalla toiminimellä kysynnän mukaan. Vuonna 2010 toimin myös TSAU:n varapuheenjohtajana ja koulutusvastaavana.