Mepäs ollaan oltu pitkästä aikaa mukana agilitykurssilla Riksan kanssa! Sain houkuteltua Oreniuksen Jounin Uppsalaan pitämään kurssia tyttöystävänsä Isabelle Emanuelssonin kanssa meijän seuralle ja pitihän sitä itsekin ilmoittautua mukaan kurssille kun on tarjolla hyviä treenejä samalla ohjaustyylillä kun mitä itse käyttää. Siihen kun ei kovin usein oo ollut mahdolllisuuksia täällä Ruotsinmaalla.
Ja täytyy kyllä sanoa, että oon erittäin tyytyväinen kurssin antimiin! Suurin osa asioista mitä kurssilla käytiin läpi osattiin Ricon kanssa jo, mutta silti löytyi jokasesta treenistä jotain mitä hioa tai uusi näkemys siihen miten voisin kehittää Ricoa paremmaksi agilitykoiraksi tai ohjata jonkin kohdan eri tavalla. Innolla odotan siis, että pääsen kokeilemaan uusia vinkkejä :)
Kurssi oli kaksi päiväinen, koko viikonloppu vietettiin hallilla aamu kaheksasta lähtien. Aamupäivät tehtiin tekniikkaharjoituksia (pakkovalssi, niisto ja saksalainen erityistarkastelussa) ja lyhyitä ratapätkiä missä oli paljon tekniikkaa ja ajoituksien kanssa pelaamista. Monille kurssilaisille tekniikat oli täysin uusia ja ne käytiin varsin perusteellisesti läpi, miten opetetaan alusta lähtien koiralle, mitä pitää miettiä kun tekee kyseistä tekniikkaa jne. Nämä me jo osattiinkin, mutta kertaus oli ihan hyväksi enkä nähnyt treenejä turhana. Etenkin ajetellen päässä pyöriviä pentusuunnitelmia on hyvä käydä läpi miten ne tekniikat taas opetettiinkaan alusta lähtien. Ja kuten jo mainitsinkin, niin esimerkiksi niistoon saatiin vinkki miten omaa asettumista vois muuttaa ja sillä koittaa vaikuttaa siihen, että Rico kääntäis ittensä vähän paremmin eikä hyppäis niin vinoon. Tässä oon jo aikasemmin antanut ns. periksi ja antanut hypätä vinoon, koska liika jarruttaminen ja tiukkaan kääntöön "pakottaminen" vei ihan turhaan aikaa. Tekniikka itellään siis toimii, mutta hyppytyyliin tuli vinkkejä.
Pakkovalssitreeniä seuratessa tuli taas mieleen se, mikä pitäis aina muistaa. Että se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi jollekin toiselle, pääasia on aina, että itse on selvillä siitä mitä tekee ja miksi ja koira tietää mitä siltä halutaan. Turhien tarkkojen sääntöjen latelu, sun pitää seisoa tasan tarkkaan tässä ja näin päin jne jne. ei aina oo tarpeen vaan sama tulos voidaan saavuttaa myös ilman niitä.
Ja saman asian voi tehdä monella tavalla! Kurssilla sain ihan uudenlaisen näkökulman persjättöihin, miten niitä voi käyttää myös koiran kääntämiseen esimerkiksi. Ikinä en ois aikasemmin tehnyt kakkoshypyn jälkeen persjättöä kun koira pitää saada kääntymään kohti kolmoshyppyä, mutta nytpäs voi olla että teenkin jatkossa. Kunhan ensin vaan treenaan sitä hiukan Ricon kanssa, jotta oppii lukemaan ne kääntöinä paremmin. Ja syy; niin paljon nopeampi kuin mitä valssilla, ihme kyllä!
Eikä ollut ainut asia missä tuli yllätys sen suhteen, että vaihtoehto jonka kuvittelin olevan nopeampi olikin hitaampi. Esimerkiksi 2 hyppy pakkovalssilla, tönäsy putkeen ja kepit niin että oon vasemmalla puolella kun mennään avokulmaan nopeempi kun mitä 2 hyppy saksalaisella, veto putkeen ja kepit niin että oon oikeella puolella. Yleensä hakeudun ulkopuolella kun kepit mennään avokulmaan, koska luotan sisäänmenoihin näin paremmin, mutta ehkä pitäis muuttaa tapoja.
Lounaan jälkeen oli molempina päivinä 30 esteen rata, toisena Jounin, toisena Isabellen. Isabellen radalla tuotti hirmuisesti hankaluuksia ajoitukset persjättöjen kanssa. Joko sain Ricon hyppäämään tosi pitkälle kun persjättö oli myöhässä tai tulemaan hypystä kokonaan ohi kun olin liian ajoissa enkä ohjannu hyppyä kunnolla. Nämä siis treenilistalle, koska kun ne onnistu lyhyemmällä ratapätkällä tuntu ne niiin sujuvilta ja helpoilta ohjata! :)
Hauska juttu kurssilla oli, että muut vaati, että me Jounin kanssa puhutaan ruotsia kun on mun vuoro treenata, jotta hekin ymmärtää mitä vinkkejä Jouni jakelee mulle. Siinä me siis kaks suomalaista mongerrettiin ruotsia vähän huvittuneina toisillemme :D
