Kuulin yhdeltä mun kurssilaiselta, että heidän seura jäjestää epäviralliset kisat, jopa mepä päätettiin totta kai mennä paikalle. Samalla liityttiin seuran eli Uppsala Hundvänner jäseniksi, koska heidän kesäharjottelupaikka on ihan älyttömän lähellä mua! Sinne on kävelymatka, mitä luksusta! Voidaan siis vaikka lenkin yhteydessä mennä tekemään muutama este ja sitten jatkaa mettälenkkiä, ihan huippua :))
Epävirallisissa ei ollu kovin paljon porukkaa, ilmeisesti vaan oman seuran jäsenet saa osallistua, joten ratoja oli kaks ja ne sai molemmat juosta kahteen kertaan jos niin halusi. Ja mehän totta kai juostiin, hieman eri ohjausversioilla. Radat oli helppoja, etenki eka, joka oli ykkösluokan tasoa. Vaikka silti mä onnistuin tekemään virheen kun fuskasin vähän :D Koiralla meni niin pitkään pussissa että seuraavalla esteelle lähetys jäi vähän vajaaks. Toisella kierroksella jo onnistuttiin ;)
Toinen rata oli vähän vaikeempi, sai jo vähän eri vaihtoehtoja käyttöön. Tehtiin se kahteen kertaan nollana läpi.
Kisatunnelma oli aivan älyttömän hieno paikalla, kaikki kannusti toisiaan eikä ollenkaan sellasta totista touhua kun valitettavasti joskus Suomessa. Ilmeisesti sana siitä, että ollaan oltu maajoukkueessa ja ollaan Suomesta oli kiirinyt eteenpäin ja monet tuli ratojen jälkeen kehumaan ja juttelemaan. Ja mää olin ihan vaivaantunu :D :D Ei me nyt niin hyviä olla :D Vaikka hienoahan se oli, tuli niin hyvälle mielelle :)
Toukokuussa ois tarkotus startata virallisissa täällä, kyseisen viikonlopun aikana Oxelsundissa on jopa 6 starttia kolmosille, joten eiköhän sieltä jotain tuloksia aikaan saada. Odotan jo innolla!! :)
Tänään oli viiminen kerta mun kurssia ja treenattiin taas hiukan Ricon kanssa sitä ennen. Tarkotuksena treenata putki-kontakti yhdistelmiä, keppien itsenäistä suorittamista vaikeissa tilanteissa ja sylivekkiä.
Tein ihan liikaa kontakteja ja tuloksena se, ettei enää vedättäminen ollu niin tehokasta kun on tähän asti ollu :(( Toivon mukaan en nyt pilannu sitä ja olla taas takasin lähtöruudussa. Mä oon niin epätoivonen niitten suhteen. Meinasin hakea apua täältä Ruotsista, jos joku osais korjata mun tekemät virheet. Mut putki-kontakti erottelu sujuu hienosti, aika hyvin voin luottaa että valitsee oikeen vaikka tein aika haastavan tilanteen.
Samaten kepit suju ongelmitta ja menee reippaasti vaikken oo vierellä. Vauhtia vois ehkä kuitenkin hiukan saada lisää tällasissa tilanteissa, treeniä ja ennen kaikkea palkkaa enemmän.
Sylivekin kanssa olin vähän öönä, periaatteessa mä osaan sen mun sit kumminki se ei tunnu oikeelta. Tätä pitää tutkailla lisää ja opetella ite ennen ku alkaa opettaa koiralle. Tosin se ei paljoa tunnu eroavan niistä tyyleistä mitä jo käytetään, mutta koskaan ei voi osata liikaa.
Ilmottauduttiin myös Malin Elfströmin kurssille, joka on parin parin viikon päästä. Ilmeisesti muut kurssille ilmottautuneet on vähän kokemattomampia ja kisaa alemmissa luokissa, mutta eiköhän me jotain irti saada. Kurssi oli niin halpa että ajattelin, että haluan mennä kattomaan :)
sunnuntai 27. maaliskuuta 2011
torstai 17. maaliskuuta 2011
Päällejuoksuja toisen perään
Kuvaaja: Sirpa Saari
Käytiin pyörähtämässä hallilla ja rakensin pari pätkää David Powellin suunnittelemista radoista, tarkotuksena treenata enimmäkseen päällejuoksuja, mutta myös vähän saada kuvaa siitä millasia ratoja karsinnoissa on edessä. Päällejuoksut suju tänään hyvin, jos tullaan oikeen kovalla vauhdilla ni pitää muistaa jarruttaa, jotta ei mee ohi esteestä ja jarru sihinällä ei käskytyksellä, ei oo ollenkaan niin tehokas. En tiiä miks sellasissa tilanteissa kun koira on vähän kauempana musta koitan helposti käskyttämällä jarruttaa vaikka sihinä on ihan älyttömän tehokas Ricolle. Koitan siis muistaa jatkossa! Mutta ite päällejuoksut suju hyvin eikä ees meinannu mennä ansaesteille.
Samoilla radoilla oli aika hankalia lähestymisiä kepeille, ei niinkään vaikeita kulmia vaan muuten vaikeita tilanteita, tai no se toinen oli helpompi ku miltä piirroksessa vaikutti (tai sit helpotin rakentaessa). Nämäkin suju hienosti, hyvin hakee kepit mistä vaan ja vaikka muita esteitä on näkyvissä ni aika hyvin voi luottaa että kepit käskyllä hakee just kepit. Tosin joskus matkan varrella voi tulla suoritettua jokunen hyppy, tämä pitäs pystyy estämään/opettamaan jotenki. Kepit tarkottaa että mene suoraan kepeille kulkematta muitten esteitten kautta, piste.
Lisäksi taas kontakteja, jotka näyttää hyvältä edelleen. Vielä pitäs keksiä miten saan toimimaan samalla tavalla tilanteissa kun en voi olla vieressä vedättämässä. Esimerkiksi Tsaun kisoissa näky just se miten epävarmat ne on kun oon kaukana ja hitaat tai sitten tulee läpi. Luulen että paras vois olla kun ois joku avustaja joka vois palkata kun oon kaukana ja "vedätän" sieltä. Ja mieluiten niin että palkka tulee yllättäen avustajalta, ei niin että tietää että sillä on palkka, koska sillon se on melkeen sama kun ite siellä olisin palkkaamassa.
Tiistaina mennään meidän hallille epiksiin kattomaan vähän miltä meininki siellä näyttää ja tekemään kisatreeniä, jos vaan opinnoiltani kerkeen kun tiistaina on myös seminaari ja pitäs kirjottaa eka tuomio! :D
lauantai 12. maaliskuuta 2011
Turussa kisaamassa
Pakko oli taas päästä Suomessa käymään, jotta pääsee kisaamaan. Kun on tottunut kisaamaan kahden viikon välein niin on aika totuttelemista tähän uuteen opiskelija elämään ja elämään Ruotsissa, jossa kisat on tolkuttoman kaukana. Ja kun vielä puuttuis arvokisoja varten voittonolla ja tupla. Ne kun on vielä ainoat tulokset, jotka pitää olla Suomesta, joten ei auta vaikka Ruotsissakin pääsis kisaamaan.
Tänään startattiin siis Tsaulla kolme kisaa.
Eka rata oli onnistunut, ei täydellinen, mutta hyvä rata. Jäin esim. A:lle vedättämään Ricoa, jotta tulee lujaa alas ja olin aika myöhässä pussin jälkeen. Onnistuin kumminki saamaan Ricon oikeille esteille ilman mitään suurempia ongelmia, hiukan pitkäksi meni kohti putkea tilanteessa jossa sinne ei pitäny mennä. Tuloksena nolla ja sijoitus kolmas.
Toka rata ei sekään ollut täysin onnistunut, olin vähän hukassa radalla välillä. Rata olisi ollut muuten puhdas, mutta saatiin kontaktivirheitä ja siis kaksin kappalein :O A:n alastulo oli täysin mun vika, juoksin kattomatta/sanomatta mitään pussin taakse ottamaan vastaan kun tiesin että sinne on kiire ja Rico ilmeisesti loikkasi kontaktin tai ei ainakaan ottanut sitä tuomarin mielestä. Itse en siis nähnyt mitä siellä tapahtui. Toinen kontaktivirhe puomin ylöstulolta. Mietin hiukan, että mitenköhän mahtaa osua kun kahdella radalla peräkkäin tultiin kovalla vauhdilla suoraan puomille. Sillon on joskus käynyt niin ettei osu kontaktille, mutta harvinaista kumminkin. En nyt vielä kuitenkaan tee tästä ongelmaa, ehkä koitan muistaa tällasissa tilanteissa esimerkiksi rikkoa askelrytmin niin että osuis kontaktille, mutta muuten en rupee vielä erikseen opettamaan.
Kolmas rata ja se miksi tulokseksi tuli hylly jäi pimentoon, en tiiä mistä se tuli enkä ehtinyt tuomarilta kysyä jälkeenpäin. Jäin alussa vähän pällistelemään että tuleeko yhden hypyn yli minkä taakse tein persjätön ja sen takia jäin jälkeen suoralla. Mutkaputken jälkeen oli muuri sellasessa kulmassa että koira joutuu hyppäämään sen vinoon, en ehtinyt juuri alun varmistelun takia kunnolla auttamaan Ricoa parempaan hyppykulmaan muurille, joten hyppäsi muurin toista tolppaa päin ja kaato sen kokonaan. Hieman myöhemmin olin myöhässä edelleen niistosta ja valu pitkäksi keppejä kohti, mut ei menny niille. En siis tiedä mistä hylly tuli loppujen lopuksi. Lapussa luki 5 ja K ja sen jälkeen hyl. No väliäkö tuolla, virheitä tuli kuitenkin.
Näyttää kyllä siltä että meidän yks nolla kolmesta kirous vaan jatkuu eikä sille näy loppua. Kaikenkaikkiaan meno on tosi hyvää ja on kiva mennä Ricon kanssa, mutta viiminen silaus puuttuu. Ja siis multa, ei Ricolta. Mun pitäs olla pikkasen tarkempi ja toisaalta auttaa enemmän ja toisaalta luottaa paremmin että kyllä se osaa.
Seuraavaksi kisataan varmaan vasta pääsiäisenä kun on reilun viikon loma koulusta. Sillon tosin on maajoukkueleirikin, mutta toivon mukaan ehditään myös kisaamaan.
Tänään startattiin siis Tsaulla kolme kisaa.
Eka rata oli onnistunut, ei täydellinen, mutta hyvä rata. Jäin esim. A:lle vedättämään Ricoa, jotta tulee lujaa alas ja olin aika myöhässä pussin jälkeen. Onnistuin kumminki saamaan Ricon oikeille esteille ilman mitään suurempia ongelmia, hiukan pitkäksi meni kohti putkea tilanteessa jossa sinne ei pitäny mennä. Tuloksena nolla ja sijoitus kolmas.
Toka rata ei sekään ollut täysin onnistunut, olin vähän hukassa radalla välillä. Rata olisi ollut muuten puhdas, mutta saatiin kontaktivirheitä ja siis kaksin kappalein :O A:n alastulo oli täysin mun vika, juoksin kattomatta/sanomatta mitään pussin taakse ottamaan vastaan kun tiesin että sinne on kiire ja Rico ilmeisesti loikkasi kontaktin tai ei ainakaan ottanut sitä tuomarin mielestä. Itse en siis nähnyt mitä siellä tapahtui. Toinen kontaktivirhe puomin ylöstulolta. Mietin hiukan, että mitenköhän mahtaa osua kun kahdella radalla peräkkäin tultiin kovalla vauhdilla suoraan puomille. Sillon on joskus käynyt niin ettei osu kontaktille, mutta harvinaista kumminkin. En nyt vielä kuitenkaan tee tästä ongelmaa, ehkä koitan muistaa tällasissa tilanteissa esimerkiksi rikkoa askelrytmin niin että osuis kontaktille, mutta muuten en rupee vielä erikseen opettamaan.
Kolmas rata ja se miksi tulokseksi tuli hylly jäi pimentoon, en tiiä mistä se tuli enkä ehtinyt tuomarilta kysyä jälkeenpäin. Jäin alussa vähän pällistelemään että tuleeko yhden hypyn yli minkä taakse tein persjätön ja sen takia jäin jälkeen suoralla. Mutkaputken jälkeen oli muuri sellasessa kulmassa että koira joutuu hyppäämään sen vinoon, en ehtinyt juuri alun varmistelun takia kunnolla auttamaan Ricoa parempaan hyppykulmaan muurille, joten hyppäsi muurin toista tolppaa päin ja kaato sen kokonaan. Hieman myöhemmin olin myöhässä edelleen niistosta ja valu pitkäksi keppejä kohti, mut ei menny niille. En siis tiedä mistä hylly tuli loppujen lopuksi. Lapussa luki 5 ja K ja sen jälkeen hyl. No väliäkö tuolla, virheitä tuli kuitenkin.
Näyttää kyllä siltä että meidän yks nolla kolmesta kirous vaan jatkuu eikä sille näy loppua. Kaikenkaikkiaan meno on tosi hyvää ja on kiva mennä Ricon kanssa, mutta viiminen silaus puuttuu. Ja siis multa, ei Ricolta. Mun pitäs olla pikkasen tarkempi ja toisaalta auttaa enemmän ja toisaalta luottaa paremmin että kyllä se osaa.
Seuraavaksi kisataan varmaan vasta pääsiäisenä kun on reilun viikon loma koulusta. Sillon tosin on maajoukkueleirikin, mutta toivon mukaan ehditään myös kisaamaan.
tiistai 8. maaliskuuta 2011
Uusia juttuja ja vanhojen kertausta
Sunnuntaina ehdittiin pikasesti treenaamaan ennen kun mun kurssi alko, en viittiny jättää Ricoa kotiin kun matkat treenihallille ja takasin vie jo niin paljon aikaa että poika ois ollu yksin kovin kauan. Joten hän pääsi mukaan seuraamaan kurssia ja tapansa mukaan osasi ihan kiltisti hiljaa odottaa kun muut treenaa :) Ihanaa kun on hiljanen koira! Hän pääsi kyllä vähän esittelemään taitojaan myös ruotsalaisille ;) Joo mutta itse asiaan..
Treenattiin kontaktien lisäksi uutta sarjaestettä, joka mun ymmärtääkseni tulee sääntöihin ens vuonna, kai? vai oliko jo aikasemmin? No kumminkin sarjaa jossa esteitten väli on neljä metriä ja pitää olla suorassa linjassa. Garberin yhdeltä radalta bongasin tällasen ja päätin kokeilla miten Riksa selviytyy. Hyvinhän se hyppää, mutta en kyllä tykkää ollenkaan tällasesta :S Näyttää tosi työläältä että koira onnistuu ponnistamaan ilman että tulee laukkaaskeleita väliin, in and out taitaa olla nimeltään heppapiireissä jollen ihan väärin muista. Mutta hyvin Riksa siis selviyty, yhen ainoon kerran tais pudottaa ja tässäkin tapauksessa oli mun vika koska en suoristanu tarpeeks hyvin ennen ekaa jollon hyppäsi ekan siis vähän vinoon ja joutu korjaamaan tokalla ja kolmanteen ei enää sopinu askeleet. Ymmärrettävää siis, eipä siinä paljoo enää suuntaa vaihdella kun ei mahdu laukkaaskeleita hyppyjen väliin. Eli tosi hyvin pitää muistaa suoristaa linja ennen tällasia sarjoja! Toivon mukaan ei tuu suosioon :/
Lisäks treenattiin muutamaa alotuskuviota, missä pitää mennä aika pitkälle vastaanottamaan koiraa, mutta ekat hypyt ei oo suorassa linjassa vaan ohjaajan pitää kaukaa pystyä ohjaamaan koira ekojen hyppyjen yli ja sen lisäksi handlata tilanne siellä missä on koiraa ottamassa vastaan. Onnistu hyvin mut jarrutus kaukaa ei oo niin tehokas kun mitä läheltä, jonka oon tainnu ennenki todeta tekemättä asialle sen enempää mitään. Ehkä nyt pitäs?
Sitte treenattiin okserilla kääntymistä mikä sillon aikasemmin unohtu. Ei huomioitavaa tästä, kaikki sujuu hyvin eikä rimat lentele :)
Viimiseks vahvistettiin päällejuoksuja, joka on pitäny tehä jo kauan sitte ja pitää tehdä jatkossakin. Niin monesti on kisoissa tullu mokattua ja päällimmäisenä yllättäen tulee mieleen MM-kisat jossa kahteen kertaan mokasin tässä samassa asiassa!!! Että voi ottaa päähän edelleen! Ei se että kerran mokaa mut se että samassa asiassa samana viikonloppuna kahteen kertaan, huoh. Päällejuoksut on muutenki kumma juttu koska en oo koskaan nähny että ne olis meille ongelma, mutta kuitenki tehdään niissä virheitä? Tai siis minä teen. Nyt treeneissä tuli havaittua että useimmiten sattuu sellasessa tilanteessa missä toinen este on tyrkyllä, ja yleensä kontakti tai putki jotka on tavallisia hyppyjä mielenkiintosempia. Eli kun ongelma on tiedostettu siihen pitää puuttua palkkaamalla paljon näistä ja ylipäätään treenaamalla näitä paljon!
Lauantaina taas kisat Turussa eli laivamatka edessä jälleen kerran, toivon mukaan kotiintuomisina edes jompi kumpi tuplanolla tai voittonolla sillä ne vielä puuttuis..
Kuvaaja: Sirpa Saari
Treenattiin kontaktien lisäksi uutta sarjaestettä, joka mun ymmärtääkseni tulee sääntöihin ens vuonna, kai? vai oliko jo aikasemmin? No kumminkin sarjaa jossa esteitten väli on neljä metriä ja pitää olla suorassa linjassa. Garberin yhdeltä radalta bongasin tällasen ja päätin kokeilla miten Riksa selviytyy. Hyvinhän se hyppää, mutta en kyllä tykkää ollenkaan tällasesta :S Näyttää tosi työläältä että koira onnistuu ponnistamaan ilman että tulee laukkaaskeleita väliin, in and out taitaa olla nimeltään heppapiireissä jollen ihan väärin muista. Mutta hyvin Riksa siis selviyty, yhen ainoon kerran tais pudottaa ja tässäkin tapauksessa oli mun vika koska en suoristanu tarpeeks hyvin ennen ekaa jollon hyppäsi ekan siis vähän vinoon ja joutu korjaamaan tokalla ja kolmanteen ei enää sopinu askeleet. Ymmärrettävää siis, eipä siinä paljoo enää suuntaa vaihdella kun ei mahdu laukkaaskeleita hyppyjen väliin. Eli tosi hyvin pitää muistaa suoristaa linja ennen tällasia sarjoja! Toivon mukaan ei tuu suosioon :/
Lisäks treenattiin muutamaa alotuskuviota, missä pitää mennä aika pitkälle vastaanottamaan koiraa, mutta ekat hypyt ei oo suorassa linjassa vaan ohjaajan pitää kaukaa pystyä ohjaamaan koira ekojen hyppyjen yli ja sen lisäksi handlata tilanne siellä missä on koiraa ottamassa vastaan. Onnistu hyvin mut jarrutus kaukaa ei oo niin tehokas kun mitä läheltä, jonka oon tainnu ennenki todeta tekemättä asialle sen enempää mitään. Ehkä nyt pitäs?
Sitte treenattiin okserilla kääntymistä mikä sillon aikasemmin unohtu. Ei huomioitavaa tästä, kaikki sujuu hyvin eikä rimat lentele :)
Viimiseks vahvistettiin päällejuoksuja, joka on pitäny tehä jo kauan sitte ja pitää tehdä jatkossakin. Niin monesti on kisoissa tullu mokattua ja päällimmäisenä yllättäen tulee mieleen MM-kisat jossa kahteen kertaan mokasin tässä samassa asiassa!!! Että voi ottaa päähän edelleen! Ei se että kerran mokaa mut se että samassa asiassa samana viikonloppuna kahteen kertaan, huoh. Päällejuoksut on muutenki kumma juttu koska en oo koskaan nähny että ne olis meille ongelma, mutta kuitenki tehdään niissä virheitä? Tai siis minä teen. Nyt treeneissä tuli havaittua että useimmiten sattuu sellasessa tilanteessa missä toinen este on tyrkyllä, ja yleensä kontakti tai putki jotka on tavallisia hyppyjä mielenkiintosempia. Eli kun ongelma on tiedostettu siihen pitää puuttua palkkaamalla paljon näistä ja ylipäätään treenaamalla näitä paljon!
Lauantaina taas kisat Turussa eli laivamatka edessä jälleen kerran, toivon mukaan kotiintuomisina edes jompi kumpi tuplanolla tai voittonolla sillä ne vielä puuttuis..
Kuvaaja: Sirpa Saari
keskiviikko 2. maaliskuuta 2011
Suomen reissu
Suomen reissu takana ja hyvä mieli kaikilta muilta osin paitsi että tuliaisina sain sitten vatsataudin. Ilmeisesti Suomen viruskanta on mulle jo sen verran vieras, että samantien iski tauti päälle kun siellä vierailee. Nyt siis pari päivää maattu mahaa pidellen, voinpa sanoa ettei ole kovin mukavaa matkustaa laiva, bussi, juna, bussi yhdistelmällä kokonaisen vuorokauden ajan kun olo on tämä. Ja kaiken huipuksi vielä 3 tuntia seminaarissa tänään. Kaipa tämä tästä, viikonlopuksi kun hellittäisi kun on agilitykurssi.
Suomessa startattiin kolme kisaa Att:llä. Käytännössä suoraan laivasta saatiin ampasta kisapaikalle, välissä ehdin vaan vaihtaa vaatteet sekä pakata kimpsut ja kampsut ja sitten oli jo lähdettävä. Ja edellisenä päivänä oltiin monta tuntia oltu reissun päällä, joten väsymystä oli havaittavissa. Hyvin kuitenkin klaarattiin, sekä minä että Rico :) Oltiinhan me Tanskassakin kisaamassa heti samana iltana kun oltiin perille päästy, ei siis uutta meille.
Päällimmäiseksi kisoista jäi mieleen kontaktit ja se että uusi tekniikka toimi niillä!! Eka kerta puomilla meinasin vähän niin ku unohtaa että piti sihistä, mutta samalla radalla A:lla vaikutus oli huomattava. Sihinä selvästi rikkoi Ricon hiippailun ja tuli reippaasti alastulolle ilman himmailuja. Ja lähti vasta vapautuskäskystä, ihan mahtavaa! Ja vaikka epäilin, että tuntuuko se vaan siltä että ne on nyt nopeemmat kun ite tekee enemmän töitä niin myös katsojilta tuli kommenttia että kontaktit näytti nyt hyvältä. En siis vaan kuvitellut. Kysymys kuuluu miten kauan tekniikka toimii ennen kun Rico lakkaa noteeraamasta kun teen aina niin? Pitäskö tehä vaan kisoissa vai vahvistaa vaan niin paljon treenaamalla että tulee tavaksi? Ja voiko sekottaa jarru sihinään ja sitä kautta pilata ne?
Toisella radalla kontaktit toimi kans hienosti. Kahdelta ekalta radalta kuitenkin tulokseksi hylly. Ekalla linjasin vähän huonosti puomille menon ja sujahti puomin alla olevaan putkeen, toisella taas jätti keppejen viimisen välin pujottelematta kun tein persjätön ja ilmeisesti lähdin liian vahvasti ohjaamaan seuraavaan putkeen. Molemmat tapaukset vähän outoja, sillä mun mielestä näissä harvoin sattuu virheitä Ricon kanssa, yleensä menee kontaktille vaikka missä tilanteessa kun huudan ajoissa kiipee ja pujottelee kepit loppuun asti tein mitä tahansa. Mutta ehkä pointti olikin se että mun pitäs oppia auttamaan koiraani hiukan enemmän eikä olettaa liikaa :)
Viiminen rata oli viikonlopun kohokohta (Ressun ja Jussin keikan lisäksi ;D), tehtiin upea nolla hypärillä ja sijotuttiin toiseks. Meille irtosi serti joka oli kolmas laatuaan hyppyradoilta ja Ricosta tuli siis näin ollen FI AVA-H !!!! :) :) :) Eli suomeksi hyppyvalio. Valioituminen oli tietty ihan huippu juttu mutta hiukan jäi harmittamaan niin lähellä ollut voittonolla, sillä se meiltä vielä puuttuu karsintoja ajatellen. Mutta valion arvot Suomesta on näin ollen kasassa (paitsi se tylsä toko) ja voidaan lähteä jahtaamaan muitten maitten titteleitä ;)
Suomessa startattiin kolme kisaa Att:llä. Käytännössä suoraan laivasta saatiin ampasta kisapaikalle, välissä ehdin vaan vaihtaa vaatteet sekä pakata kimpsut ja kampsut ja sitten oli jo lähdettävä. Ja edellisenä päivänä oltiin monta tuntia oltu reissun päällä, joten väsymystä oli havaittavissa. Hyvin kuitenkin klaarattiin, sekä minä että Rico :) Oltiinhan me Tanskassakin kisaamassa heti samana iltana kun oltiin perille päästy, ei siis uutta meille.
Päällimmäiseksi kisoista jäi mieleen kontaktit ja se että uusi tekniikka toimi niillä!! Eka kerta puomilla meinasin vähän niin ku unohtaa että piti sihistä, mutta samalla radalla A:lla vaikutus oli huomattava. Sihinä selvästi rikkoi Ricon hiippailun ja tuli reippaasti alastulolle ilman himmailuja. Ja lähti vasta vapautuskäskystä, ihan mahtavaa! Ja vaikka epäilin, että tuntuuko se vaan siltä että ne on nyt nopeemmat kun ite tekee enemmän töitä niin myös katsojilta tuli kommenttia että kontaktit näytti nyt hyvältä. En siis vaan kuvitellut. Kysymys kuuluu miten kauan tekniikka toimii ennen kun Rico lakkaa noteeraamasta kun teen aina niin? Pitäskö tehä vaan kisoissa vai vahvistaa vaan niin paljon treenaamalla että tulee tavaksi? Ja voiko sekottaa jarru sihinään ja sitä kautta pilata ne?
Toisella radalla kontaktit toimi kans hienosti. Kahdelta ekalta radalta kuitenkin tulokseksi hylly. Ekalla linjasin vähän huonosti puomille menon ja sujahti puomin alla olevaan putkeen, toisella taas jätti keppejen viimisen välin pujottelematta kun tein persjätön ja ilmeisesti lähdin liian vahvasti ohjaamaan seuraavaan putkeen. Molemmat tapaukset vähän outoja, sillä mun mielestä näissä harvoin sattuu virheitä Ricon kanssa, yleensä menee kontaktille vaikka missä tilanteessa kun huudan ajoissa kiipee ja pujottelee kepit loppuun asti tein mitä tahansa. Mutta ehkä pointti olikin se että mun pitäs oppia auttamaan koiraani hiukan enemmän eikä olettaa liikaa :)
Viiminen rata oli viikonlopun kohokohta (Ressun ja Jussin keikan lisäksi ;D), tehtiin upea nolla hypärillä ja sijotuttiin toiseks. Meille irtosi serti joka oli kolmas laatuaan hyppyradoilta ja Ricosta tuli siis näin ollen FI AVA-H !!!! :) :) :) Eli suomeksi hyppyvalio. Valioituminen oli tietty ihan huippu juttu mutta hiukan jäi harmittamaan niin lähellä ollut voittonolla, sillä se meiltä vielä puuttuu karsintoja ajatellen. Mutta valion arvot Suomesta on näin ollen kasassa (paitsi se tylsä toko) ja voidaan lähteä jahtaamaan muitten maitten titteleitä ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
