Suomen reissu

Suomen reissu takana ja hyvä mieli kaikilta muilta osin paitsi että tuliaisina sain sitten vatsataudin. Ilmeisesti Suomen viruskanta on mulle jo sen verran vieras, että samantien iski tauti päälle kun siellä vierailee. Nyt siis pari päivää maattu mahaa pidellen, voinpa sanoa ettei ole kovin mukavaa matkustaa laiva, bussi, juna, bussi yhdistelmällä kokonaisen vuorokauden ajan kun olo on tämä. Ja kaiken huipuksi vielä 3 tuntia seminaarissa tänään. Kaipa tämä tästä, viikonlopuksi kun hellittäisi kun on agilitykurssi.

Suomessa startattiin kolme kisaa Att:llä. Käytännössä suoraan laivasta saatiin ampasta kisapaikalle, välissä ehdin vaan vaihtaa vaatteet sekä pakata kimpsut ja kampsut ja sitten oli jo lähdettävä. Ja edellisenä päivänä oltiin monta tuntia oltu reissun päällä, joten väsymystä oli havaittavissa. Hyvin kuitenkin klaarattiin, sekä minä että Rico :) Oltiinhan me Tanskassakin kisaamassa heti samana iltana kun oltiin perille päästy, ei siis uutta meille.

Päällimmäiseksi kisoista jäi mieleen kontaktit ja se että uusi tekniikka toimi niillä!! Eka kerta puomilla meinasin vähän niin ku unohtaa että piti sihistä, mutta samalla radalla A:lla vaikutus oli huomattava. Sihinä selvästi rikkoi Ricon hiippailun ja tuli reippaasti alastulolle ilman himmailuja. Ja lähti vasta vapautuskäskystä, ihan mahtavaa! Ja vaikka epäilin, että tuntuuko se vaan siltä että ne on nyt nopeemmat kun ite tekee enemmän töitä niin myös katsojilta tuli kommenttia että kontaktit näytti nyt hyvältä. En siis vaan kuvitellut. Kysymys kuuluu miten kauan tekniikka toimii ennen kun Rico lakkaa noteeraamasta kun teen aina niin? Pitäskö tehä vaan kisoissa vai vahvistaa vaan niin paljon treenaamalla että tulee tavaksi? Ja voiko sekottaa jarru sihinään ja sitä kautta pilata ne?

Toisella radalla kontaktit toimi kans hienosti. Kahdelta ekalta radalta kuitenkin tulokseksi hylly. Ekalla linjasin vähän huonosti puomille menon ja sujahti puomin alla olevaan putkeen, toisella taas jätti keppejen viimisen välin pujottelematta kun tein persjätön ja ilmeisesti lähdin liian vahvasti ohjaamaan seuraavaan putkeen. Molemmat tapaukset vähän outoja, sillä mun mielestä näissä harvoin sattuu virheitä Ricon kanssa, yleensä menee kontaktille vaikka missä tilanteessa kun huudan ajoissa kiipee ja pujottelee kepit loppuun asti tein mitä tahansa. Mutta ehkä pointti olikin se että mun pitäs oppia auttamaan koiraani hiukan enemmän eikä olettaa liikaa :)

Viiminen rata oli viikonlopun kohokohta (Ressun ja Jussin keikan lisäksi ;D), tehtiin upea nolla hypärillä ja sijotuttiin toiseks. Meille irtosi serti joka oli kolmas laatuaan hyppyradoilta ja Ricosta tuli siis näin ollen FI AVA-H !!!! :) :) :) Eli suomeksi hyppyvalio. Valioituminen oli tietty ihan huippu juttu mutta hiukan jäi harmittamaan niin lähellä ollut voittonolla, sillä se meiltä vielä puuttuu karsintoja ajatellen. Mutta valion arvot Suomesta on näin ollen kasassa (paitsi se tylsä toko) ja voidaan lähteä jahtaamaan muitten maitten titteleitä ;)